Kevät Beirutissa oli ainutlaatuinen kokemus. Libanon heräili korona-ajan unestaan, kulttuurielämä alkoi vähitellen kukoistaa ja ilmassa oli uutta toiveikkuutta samalla, kun sää alkoi kirkastua ja lämmetä kesää kohti. Tänäkin keväänä maa on kuitenkin kamppaillut ailahtelevien valuuttakurssien, muiden talouspulmien ja poliittisten haasteiden kanssa. Ennen kaikkea nämä ovat näkyneet arjen yksityiskohdissa. Elämää piti opetella suhteuttamaan niukkoihin resursseihin ja koko ajan piti olla valmiina reagoimaan muuttuviin tilanteisiin.
Haasteista huolimatta kokemus on kuitenkin ollut todella antoisa ja kaunis. Beirut on upea kaupunki. Harjoittelusta jäivät etenkin mieleen jokapäiväiset bussimatkat Cornichen rantabulevardin kautta toimistolle Badaroon, monet kohtaamiset asiantuntijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä vierailut paikallisiin kulttuuri- ja taidekohteisiin. Yksi kevään kohokohdista oli myös Lähi-itä globalissa poliittisessa taloudessa –kurssi, jonka ajaksi FIMEn vieraaksi saapui 10 monipuolisista taustoista olevaa opiskelijaa Suomesta. Kurssin ohjelma oli todella laadukas, ja avasi minullekin paljon uutta Libanonin tilanteesta. Se tarjosi tieteellistä perspektiiviä ja taustaa arjen havaintoihin.
Vapaa-ajalta parhaiten ovat jääneet mieleen retket Beirutin ulkopuolelle. Viikonloppureissut vuorille Shoufiin ja Bcharreen olivat huikea kokemus, ja vuoristomaisemissa, luostarilaaksossa sekä seetrimetsissä juokseminen oli ihmeellinen elämys. Myös seikkailut Tripolin ja Saidan suukeissa sekä auringonotto Tyren hiekkarannalla olivat hauskaa vastapainoa suurkaupungin arjelle.
Beirutilaisten sitkeys jaksaa edelleen hämmästyttää minua. Ystävällisyys ja iloisuus eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka paikallisilla ei ole tälläkään hetkellä helppoa. Asenteesta voisi ottaa mallia muuallakin maailmassa. Toivon, että Libanonin tulevaisuus olisi valoisampi juuri tavalliselle libanonilaiselle – mitä ikinä se näin moninaisessa maassa tarkoittaakaan.
Toivottavasti näemme pian, Beirut!
Miia Kivilä