Tutkijavierailuohjelma

Haku FIMEn tutkijavierailuohjelmaan 2018 

Suomen Lähi-idän instituutin tutkijavierailuohjelma on tarkoitettu tutkimusvierailuihin Lähi-idän yliopistoissa ja tutkimusinstituuteissa. Vierailuohjelmassa tutkija voi käyttää apurahaa matkakuluihin, majoitukseen sekä kaikkiin muihin tutkimukseen liittyviin kuluihin ja elämiseen vierailun aikana. Ensimmäisen kuukauden apuraha on 1500€ ja seuraavien kuukausien osalta maksetaan 900€/kk. Esimerkiksi kuuden kuukauden vierailun aikana apurahaa maksetaan yhteensä 6000€. Raha on käytettävä vuoden 2018 aikana. Vierailevan tutkijan sijoituspaikka voi olla mikä tahansa Suomen Lähi-idän instituutin ja säätiön toiminta-alueen maa. Tutkijavierailuaika on 1‒6 kuukautta.

Hakemukset, joihin on liitettävä ansioluettelo, julkaisuluettelo, tutkimussuunnitelma, tutkimushankkeen johtajan tai väitöskirjatyön ohjaajan suositus, kutsu vastanottavalta taholta sekä tutkijan rahoittajatahon tutkijavierailulähtöön hyväksymistä osoittava kirje, on lähetettävä sähköpostitse Suomen Lähi-idän instituutin johtajalle Raija Mattilalle (director@fime.fi) 24. helmikuuta 2018 mennessä.

Instituutin johtaja vastaa tutkijavierailuohjelmaa ja hakua koskeviin kysymyksiin. Päätöksen tutkijavieraan valinnasta tekee säätiön hallitus maaliskuun kokouksessaan. Vierailuohjelmaan hyväksytyn tutkijan ja Suomen Lähi-idän instituutin välillä tehdään erillinen sopimus tutkijavierailuohjelman toteuttamisesta.

Lue alta viimeisimmän tutkijavierailijamme Katja Lautamatin kokemuksista Beirutissa.

Kuva: Ella Kaplas

”Syksyllä 2017 pääsin FIME:n tutkijavieraana viettämään neljä kuukautta Beirutissa, Libanonissa. Väitöstutkimukseni “Poetics of the absent – How to record the nothing” lähtökohdat ovat taiteessa, etenkin elokuvassa, ja taiteen teoriassa, joita Libanonin sisällissodan (1975-1991) kokemus ja virallisen historiankirjoituksen puute ovat vahvasti muokanneet. Erään näkemyksen mukaan sodan katastrofin myötä klassinen dokumentti ja fiktio menettivät merkityksensä, mikä haastoi tekijät etsimään uusia tapoja lähestyä todellisuutta. Kiinnostavaa on itselleni etenkin se, kuinka taiteessa on kyseenalaistettu ja haastettu historiankirjoituksen, arkistojen ja dokumentaarisen kuvan mahdollisuus.

FIME:n tarjoama tutkijavierailu mahdollisti kenttätutkimuksen, joka oli välttämätöntä tutkimukseni etenemisen kannalta. Pääsin vierailemaan seminaareissa, kirjastoissa ja yliopistoilla, sekä haastattelemaan taiteilijoita ja tutkijoita. Erityisesti minua kiinnosti sodanjälkeinen sukupolvi, ja tekijät kuten Khalil Joreige, Joana Hadjithomas, Ghassan Salhab, Walid Sadek, Jalal Toufic ja Hady Zaccack. Heidän lisäkseen tapasin nuorempia taiteilijoita kuten Vartan Avakian ja Roy Samahan. He ovat vieneet uuteen suuntaa edellisen sukupolven teemoja. Yksittäisten tapaamisten lisäksi tutustuin taiteen kenttään laajemmin. Beirut on elinvoimainen kulttuurikaupunki jossa löytyy liki jokaiselle illalle elokuvafestivaaleja, näytöksiä, näyttelyitä ja konsertteja. Vierailuni kanssa samaan aikaan järjestettiin mm. Walid Raadin näyttely, useampi kansainvälinen elokuvafestivaali sekä Lähi-idän nykytaiteeseen keskittyvä Sharjah-biennaali.

Vierailuni aikana Beirutissa nähtiin myös suomalaista elokuvaa, kun järjestimme yhteistyössä FIME:n, ALBA-yliopiston ja Suomen suurlähetystön kanssa Elokuvataiteen laitoksen opiskelijaelokuvien näytöksen joulukuussa. Näytös keräsi arviolta 50 katsojaa, joista monet olivat myös kiinnostuneita kuulemaan tarkemmin suomalaisesta elokuvakoulutuksesta.

Huomattavan tärkeää minulle oli vierailla erilaisissa arkistoinstituutioissa ja keskustella arkistonhoitajien kanssa. Näiden vierailujen ja keskustelujen kautta sain entistä tarkemman käsityksen siitä miten monimutkainen kysymys arkistot Libanonissa ovat, ja kuinka kysymys arkistoista ja muistista on sidoksissa politiikkaan. Libanonissa valtio on heikko, eikä arkistojen ylläpito tai kehittäminen ole nykyisessä poliittisessa tilanteessa prioriteetti. Monet olemassaolevista lähihistoriaan ja esimerkiksi valokuvaan tai elokuvaan keskittyvistä arkistoista ovat yksityisiä hankkeita, tai kansalaisjärjestöjen aloitteita. Näistä esimerkiksi ‘UMAM Documentation and Research’ ja ‘Arab Image Foundation’ tekevät tärkeää työtä. Valtion hallussa olevien elokuva-arkistojen tilanne on haasteellinen. Filmikeloja, joista vain murto-osa on digitoitu, säilytetään kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa, mikä kiihdyttää ns. viinietikkasyndrooman aiheuttamaa tuhoa.

Erityisen iloinen olen siitä, että vaihtoni aikana konkretisoitui suunnitelma elokuvatutkija Ghada Sayeghin vierailusta Aalto yliopiston Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle, jossa hänen on tarkoitus vetää keväällä 2018 kahden päivän maisteri- ja tohtoritason seminaari. Suomeen vien mukanani valtavan määrän haastatteluaineistoja, muistiinpanoja sekä 8mm kameralla kuvaamani kokeellisen lyhytelokuvan. Kiitos FIME:n, vierailun tavoitteet toteutuivat, jossain mielessä ylittyivätkin.”

Katja Lautamatti,
Kirjoittaja on dokumentaarisen elokuvan ohjaaja sekä Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava, joka toimi FIME:n tutkijavieraana syksyllä 2017.