Ramadan meni nettiin

Viime vuosina ramadan-paastokuukausi on tunkeutunut voimakkaasti sosiaalisen median palveluihin, kun esimerkiksi Snapchat-sovellus on vienyt käyttäjänsä Mekkaan ja Twitter on vakiinnuttanut ramadan-aihetunnisteita (hashtags) sekä luonut virallisen ramadan-emojin. Tänä vuonna muslimimaailmaa pyyhki jälleen uusi trendi, kun monet nuoret muslimit paastosivat maallisten mielihalujensa lisäksi myös sosiaalisesta mediasta.

Toistaiseksi mediavälitteistä, varsinkaan sosiaalisessa mediassa harjoitettua islamia ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Muiden uskontoperinteiden tavoin myös islam altistuu mediateollisuuden ja markkinoiden logiikalle. Median monimutkaista suhdetta yhteiskuntaan onkin lähestytty viime vuosina medialisoitumisen (mediatization) teorian avulla. Medialisoituminen auttaa ymmärtämään niitä historiallisia prosesseja, joissa media ja sen logiikka vähitellen kietoutuvat yhä voimakkaammin yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten politiikkaan, perheeseen ja uskontoon.

Olen tutkinut medialisoituvaa islamia ja ramadan-paastokuukauden levittäytymistä sosiaaliseen mediaan uskontotieteeseen kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani, jossa tarkastelin vuoden 2014 paastokuukauden viettoa sosiaalisessa mediassa. 1 Paastokuukauteen kytkeytyvät uskonnolliset ilmaukset verkossa muokkaavat käsityksiämme islamilaisista yhteisöistä ja aktiivisista muslimivaikuttajista. Sosiaalisessa mediassa vaikuttavat muslimit kun ovat usein nuoria, kielitaitoisia, aikaansa seuraavia ja teknologisesti kyvykkäitä toimijoita, jotka toimivat pikemminkin verkostoissa kuin kiinteissä yhteisöissä. Heillä on aktiivinen rooli uskonnollisten sisältöjen tuottajina ja kuluttajina ja islamin tulkitsijoina näennäisen sekulaareissa sosiaalisen median palveluissa. Tämän päivän nuoria muslimeja tutkittaessa sosiaalista mediaa ei voi sivuuttaa.

Paasto tuo muslimit yhteen

Ramadan viittaa muslimien vuosittain viettämään paastokuukauteen, jonka aikana syöminen, juominen ja seksuaalinen kanssakäyminen on kielletty auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Sen aikana keskitytään rukoilemaan ja lukemaan Koraania ja pyritään osoittamaan erityistä kunnioitusta ja ystävällisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Islamissa noudatetaan kuukalenteria, jolloin paastokuukausi ajoittuu aurinkovuoteen nähden vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Paaston perusta on Koraanissa, jossa sen kerrotaan olevan kaikkien uskovien velvollisuus. Ramadan huipentuu paastonajan päätteeksi vietettävään juhlaan (’id al-fitr), jossa kokoonnutaan yhteen syömään, iloitsemaan ja jakamaan lapsille lahjoja.

Ramadaninvietto eri puolilla islamilaista maailmaa kuitenkin vaihtelee suuresti. Lähi-idässä ramadaninviettotapoja yhdistää jonkin verran arabiankielinen massakulttuuri, jota edustavat erityisesti ramadan-televisiosarjat, -mainoskampanjat ja -musiikki. Suomessa ramadaninvietosta ei juurikaan ole tehty tutkimusta, mutta täälläkin sen voi olettaa vaihtelevan suuresti kansallisuuksien, etnisyyksien, sukupolvien ja uskonsuuntien välillä.

Ramadan muodostaa noin 30-päiväisen rituaalisen ajanjakson, jolla on merkitystä paitsi yksilöiden myös yhteisöjen kannalta. Paastokuukausi vahvistaa sosiaalisia yhteyksiä ja solidaarisuudentunnetta. Yhteisöllisyyttä tuotetaan paastokuukauden aikana esimerkiksi kokoontumalla yhteisille iftar- ja sahur-aterioille sekä osallistumalla erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin ja hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi ramadaninaikainen moskeijassakäynti, eritoten ylimääräiset taraweeh-rukoukset, saavat paitsi hengellisiä myös sosiaalisia funktioita; moskeijoissa verkotutaan, etsitään puolisoita, käydään kauppaa ja juoruillaan. Monissa maissa ramadan onkin taloudellisen kukoistuksen aikaa, sillä kansalaiset käyttävät suuria summia yhteisten juhlien, aterioiden ja ravintolailtojen valmisteluun.

Ramadanin medialisoituminen saippuasarjoista älypuhelinsovelluksiin

Ramadan saa median, kapitalismin ja globaalin liikkuvuuden ajassa uudet kehykset. Ramadaniin liittyvä mediankäyttö ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Lähi-idässä suosittuja muslimisaarnaajia on kuunneltu kaseteilta jo vuosikymmeniä erityisesti ramadanin aikaan. Ramadanin pitkäaikaisesta medialisoitumisesta kertovat myös niin kutsutut ramadan-saippuaoopperat ja -visailuohjelmat. Itse asiassa televisiosarjojen rooli ramadaninvietossa on ollut arabimaissa niin merkittävä, että uskontoantropologi Joel Gordon väittää, että ”ramadan on tullut määrittämään televisiota, ja monella tapaa televisio on tullut määrittämään ramadania”.

Paastokuukauden pitkinä iltoina ja öinä on todellakin aikaa katsella perheen, naapureiden ja ystävien kanssa televisiota. Tarjolla on komediaa, toimintaa, jännitystä, romantiikkaa ja historiallisia sarjoja Egyptistä, Syyriasta2 ja Turkista. Suosituimmilla sarjoilla on miljoonia katsojia. Vuonna 2017 paastoajia viihdyttävät muun muassa ISIS-järjestöstä kertova Mustat varikset sekä ”Syyrian Game of Thronesiksi” tituleerattu miljoonatuotanto Orkidea. Antropologi Karin van Nieuwkerkin mukaan viimeisen parin vuosikymmenen aikana osa ramadanin-aikaisesta tv-tarjonnasta on vähitellen uskonnollistunut. Esimerkiksi vuoden 2006 ramadanin aikana kotiruuduissa nähtiin paljon hunnutettuja naisnäyttelijöitä ja runsaasti ”maltillista islamia” esittelevää kuvastoa.

Ramadanin tunkeutuminen sosiaaliseen mediaan on siis jatkoa medialisoitumisen prosesseille, jotka ovat olleet käynnissä jo jonkin aikaa. Nirvana Saad Ali kuvaa väitöskirjassaan, kuinka paastokuukauden aikana nuorten kairolaisnaisten sosiaalisen median profiileissa muun muassa jaetaan ja etsitään tietoa ramadan-saippuaoopperoista ja ramadan-aterioita tarjoavista ravintoloista sekä keskustellaan hyväntekeväisyydestä ja pyydetään vinkkejä onnistuneeseen ja terveelliseen paastoamiseen. Verkosta ladataan myös islamilaisia puhelimen soittoääniä ja taustakuvia.

Medialisoituva ramadan on tätä päivää ja tulevaisuutta, ja siihen osallistutaan joka puolella globaaleja, jatkuvasti uudistuvia verkostoja. Osa muslimeista elää online- ja offline-todellisuuksien peruuttamattomalla tavalla yhteen limittynyttä arkea, jonka kautta uudenlainen uskonnonharjoitus ja rituaaleihin osallistuminen tulevat mahdollisiksi.

Ramadan-meemit naurattavat, yhdistävät ja määräävät paaston tahdin

”Brace yourselves – winter is coming!” varoittaa parrakas fantasiahahmo Eddard Stark supersuositussa Game of Thrones -televisiosarjassa. Eddard Starkin kuva yhdistettynä hänen repliikkinsä variaatioihin on muodostanut sosiaalisessa mediassa alustalta toiselle liikkuvan internetmeemin eli muuntautumiskykyisen ja nopeasti leviävän, kuvapohjaisen online-viestinnän tyypin.

Ylläoleva muunnelma samaisesta meemistä on julkaistu suomalaisessa Facebook-ryhmässä paastokuukauden päättyessä heinäkuussa 2014. Tällä kertaa Eddard Starkin varoitus kuitenkin koskee vapaana liikkuvaa Saatanaa. Vaikka varoitus on ilmaistu viihdyttävällä tavalla, se on pohjimmiltaan otettava vakavasti: meidän on rukoiltava Jumalaa, jotta selviämme tulevista ajoista. Meemin viesti viittaa profeetan perimätietoon, jonka mukaan saatana kahlitaan ramadan-kuukauden ajaksi ja vapautetaan paaston päättyessä ’id-juhlan kynnyksellä. Kun Saatana kulkee taas vapaana, ihmisten on oltava varovaisia.

Brace yourselves -meemi on esimerkki sadoista ellei tuhansista monimediaisista uskonnonilmauksista sosiaalisessa mediassa ramadanin aikaan. Islamilaisen perinteen mukaiset visuaaliset ja tekstuaaliset keinot mukautuvat näissä kuvissa saumattomasti uusiin viestinnän muotoihin esimerkiksi humoristisissa internet-meemeissä ja joulukortteja muistuttavissa hyvän ramadanin toivotuskuvissa. Huomattavaa onkin, että vaikka tyypillisesti konservatiiviseen islamintulkintaan on usein liitetty kielto tehdä ihmisen kuvia, ainakin ramadanin aikaan monet mediataitoiset muslimit käyttävät luovasti populaarikulttuurin kuvastoja uskonnonharjoituksessaan.

Sosiaalisessa mediassa ramadan näyttäytyy ironian, huumorin ja populaarikulttuurin kontekstissa, ja enenevässä määrin myös osana terveellistä, jopa länsimaista elämäntapaa. Lisäksi sosiaalisen median alustoilla jaetaan tietoa ja vinkkejä esimerkiksi rukousajoista ja ruokaohjeista. Siellä myös kehotetaan toimimaan hädänalaisten muslimisiskojen ja -veljien hyväksi ja jaetaan hyvän ramadanin toivotuksia perinteisen islamilaisen estetiikan mukaisissa kuvajulkaisuissa.

Ramadan antautuu sosiaalisen median logiikalle ja saa sen alustoilla uusia ulottuvuuksia. Ramadanmeemit kiinnittyvät islamilaiseen traditioon sisältöjensä, estetiikkansa tai retoriikkansa kautta, mutta säilyttävät silti joustavuutensa ja dynaamisuutensa. Sosiaalisessa mediassa ramadan näyttäytyykin toisaalta perinteisenä, vakaana ja jatkuvuutta tuottavana rituaalina – ja toisaalta jatkuvana leikkinä, muutoksena ja jopa vastarintana.

Facebookissa rakentuu monikielinen ja monipaikkainen umma

Ramadania viettävä umma eli islamin globaali yhteisö kytkeytyy omassa tutkimuksessani Suomeen muun muassa kielivalintojen perusteella. Suomalaisen yhteiskunnan kontekstista kertovat myös ne tavat, joilla meemeissä ja muissa julkaisuissa tunnustetaan oma asema vähemmistöuskontona. Meemeissä vitsaillaan esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa on kieltäytyä muunuskoisen työkaverin tarjoamista herkuista paaston aikana.

Ramadania vietetään sosiaalisessa mediassa yhä useammin muulla kuin arabian kielellä. Julkaisuihin liittyvien kielivalintojen kautta luodaan yhteistä ymmärrystä kuulumisesta universaaliin ummaan. Usein aineisto on myös sekakielistä. Vaikka arabiankielisiä sanoja ja fraaseja esiintyy taajaan, eniten käytetään kuitenkin suomea ja englantia. Meemejä tuottavat ja kuluttavat monikieliset toimijat, jotka valitsevat eri yhteyksissä pyhän kielen (arabian), käyttökielen (suomen tai englannin) sekä äidinkielen (mikä milloinkin) välillä. Pyhänä kielenä pidetyllä arabian kielellä on kuitenkin sakralisoiva voima. Arabian kielen käyttö siirtää uskonnollisen ja rituaalisen piiriin myös monet sellaiset kuvat, jotka eivät sinne välttämättä muuten kuuluisi, esimerkiksi humoristiset tai ihmisiä esittävät kuvat.

Erityisesti pääasiallisesti suomen kieltä käyttävillä alustoilla ote on rento ja vitsikäs. On varsin todennäköistä, että käyttäjät näillä sivuilla ovat Suomessa syntyneitä nuoria muslimeja. Vertailun vuoksi on kiinnostavaa, että tutkimusten mukaan Pohjois-Amerikassa muslimikomiikkaa tuottavat ja kuluttavat nimenomaan toisen sukupolven muslimimaahanmuuttajat.

Ramadan tarjoaa mahdollisuuden verkottuneen umman tihentämiseen. Virtuaaliseen islamin globaaliin yhteisöön halutaan kuulua. Tekstin ja puhutun kielen lisäksi sosiaalisessa mediassa siitä viestitään luomalla kuvia, jakamalla ja kommentoimalla niitä sekä tunnustamalla ne ”tykkäämällä”. Tykkääminen on kevyt, helppo ja universaali tapa osallistua keskusteluun. Se on kuitenkin valinta, jolla viestitään kannatuksesta ja porukkaan kuulumisesta.

Facebook-ramadan sijoittuu jonnekin yksityisen ja julkisen välimaastoon ja muodostaa oman monikielisen ja monipaikkaisen verkostonsa. Langattoman internetin aikana muslimeja tuovat yhteen erilaiset mobiiliteknologiat, jotka mahdollistavat jatkuvan läsnäolon sosiaalisessa mediassa.

Meemeissä määritetään muslimiutta

Ramadan-meemeissä määritetään hyviä muslimiuden ihanteita, joihin rohkaisemalla mosaiikkimaisesta islamista pyristellään kohti yhdenmukaisempaa ummaa eli islamin universaalia yhteisöä ja yhtenäisempää islamia: hyvän muslimin tulee noudattaa paastonaikoja, tehdä oikeita yhteiskunnallisia valintoja ja mukautua tiettyihin sukupuolirooleihin. Tyypillisesti muslimius ja paasto liitetään toisiinsa niin voimakkaasti, että ne alkavat määrittää toisiaan. Erityisesti huumorin kautta myös vastustetaan muslimeja koskevia stereotypioita kuten naisiin kohdistuvaa sortoa tai tosikkomaista asennetta.

Muslimeita ohjaavat ramadanin kehyksessä myös poliittiset tapahtumat. Kesällä 2014 Gazassa käytiin jälleen sotaa. Niinpä ramadan yhdistyi väkivaltaisiin ja dramaattisiin kuviin ja meemeihin, joissa muslimeja vaadittiin rukoilemaan, osoittamaan myötätuntoa ja toimimaan sodan uhrien puolesta. Yhdessä seuraamistani Facebook-ryhmistä ’id-juhlat ja muu tavanomainen ramadaninvietto tuomittiin poliittisen tilanteen vuoksi. Tässä pääasiallisesti arabiankielisessä ryhmässä juhliminen oli boikotissa ”kunnes Gazakin juhlii”. Ramadan saa poliittis-uskonnollisen merkityksensä sosiaalisen omantunnon ja solidaarisuudesta rakentuvan islamilaisen yhteisön kehyksessä. Tykkäämällä ja jakamalla julkaisuja voidaan osoittaa solidaarisuutta ja osallistua yhteisön suruun ja kauhuun.

Monissa ramadan-julkaisuissa puhutellaan nimenomaan musliminaisia, jotka esiintyvät usein hahmoina humoristisissa meemeissä. Nämä uskovaiset naiset saattavat paaston ja kuukautisten väsyttäminä kiukutella tai himoita herkkuja, mutta ainakin he ovat kauniita, onnellisia ja hunnutettuja äitejä, vaimoja ja siskoja – siis ihanteellisia samaistumisen kohteita.

Monien meemien humoristinen voima näyttää kumpuavan perinteisen sukupuoliasetelman vahvistamisesta. Ylläolevassa meemissä esiintyy Disneyn animoima Aladdin-prinssi, joka on orientalisoivan populaarikulttuurin näkyvimpiä hahmoja lännessä. Tässä mukaelmassa Aladdin kuitenkin päivitetään tai jopa kaapataan takaisin Lähi-idän islamilaiseen kulttuuripiiriin. Aladdinin ihastus kohdistuu uskovaiseen naiseen (iman = usko), jolla on kauniit kasvot ja niitä kehystämässä huntu eli hijab. Huudahtamalla ”Subhan’Allah” (kunnia Jumalalle) animaatiohahmo ilmaisee ihmetystä ja ihailua.

Meemin kuluttajaa puhutellaan hauskasti ja flirttaillen, mutta varsin tiukkarajaista positiota tarjoten; prinssin halun kohteeksi alistuu vain uskovainen, kaunis ja hunnutettu nainen. Toisaalta kuvan alle virtaavissa kommenteissa ihastellaan ja kiitellään sitä arvoa, joka hunnuttautuville naisille meemissä annetaan.

Musliminainen voi osallistua myös aktiivisesti ramadan-julkaisujen tuottamiseen, jakamiseen, kommentoimiseen ja tykkäämiseen. Voikin ajatella, että peittävän vaatetuksen tapaan myös sosiaalisen median suoma etäisyys ja käyttäjän kontrolli tarjoavat naisille uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti ja julkisesti (tai puolijulkisesti) ramadaninviettoon ja muuhun uskonnolliseen elämään. Aiemman tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että internet ja mobiilit teknologiat tarjoavat uusia toiminnan paikkoja nuorille musliminaisille, jotka voivat osallistua ramadaniin ja laajemminkin uskonnolliseen elämään aiempaa monipuolisemmin.

Kohti visualisoituvan islamin tutkimusta

Medialisoituneessa ajassa uskonto voi välittyä sekä spektaakkelimaisena viihteenä että kontemplatiivisena harjoitteena. Sosiaalisessa mediassa paastokuukausi todellakin näyttäytyy sekä islamilaiseen mystiikkaan assosioituvina, koristeellisina hyvän ramadanin toivotuksina että ironiana ja hassutteluna monenlaisten medialisoituneiden käytäntöjen läpileikkaamalla kentällä, jossa luovuus ja intertekstuaalinen lainaaminen kukoistavat.

Globalisaation ja medialisaation myötä ramadan myös kuvallistuu. Ranskalaisfilosofi Michel Maffesolin mukaan yhteisöllisyys ei nyky-yhteiskunnassa enää perustu sukulaisuussuhteisiin tai paikallisuuteen vaan erityisesti kuvien kautta tapahtuvaan yhdessä kokemiseen ja tuntemiseen. Viestinnän visuaaliset muodot käyvät vähitellen tärkeämmiksi kuin kirjoitettu kieli.

Senpä tähden kuvat ja uskonnon visualisoituminen tulisi ottaa nykyistä vakavammin huomioon uskonnontutkimuksessa – myös islamia tarkasteltaessa. Kirjoitetun kielen hallitseva asema koulutusjärjestelmässämme on kuitenkin jättänyt meidät heikosti varustelluiksi visuaalisten viestien äärellä.

Suvi Laakso (FM) on Helsingin yliopistosta valmistunut uskontotieteilijä, joka työskentelee Suomen Lähi-idän instituutin säätiössä koordinaattorina.

Kirjallisuutta

Karin van Nieuwkerk (2011) Of Morals, Missions, and the Market: New Religiosity and “Art with a Mission” in Egypt. Teoksessa Muslim rap, halal soaps, and revolutionary theatre. Artistic developments in the Muslim world (toim. Karin van Nieuwkerk). Austin: University of Texas Press.

Nirvana Saad (2010) Ramadan Culture in Modern Cairo. Young Females’ Leisure Patterns and the Politics of Piety, Unity and Authenticity. PhD diss., University of Groningen.

 


1 Havainnoin Facebook-viestintää verkkoetnografisen menetelmän avulla. Verkkoetnografiaa voi pitää holistisena tutkimusmenetelmänä verkossa tapahtuvan inhimillisen toiminnan ymmärtämiseksi.

2 Syyrian sodan myötä monet tuotantoyhtiöt ovat joko lopettaneet toimintansa tai siirtyneet Persianlahden maihin