Jaakko Hämeen-Anttila (1963–2023), muistokirjoitus

Jaakko Hämeen-Anttila vuonna 2006. Kuva FIMEn arkistosta.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen Edinburghissa 18.12.2023. Hän toimi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 2000–2016 ja samalla nimikkeellä Edinburghin yliopistossa vuosina 2016–2023. Professori Hämeen-Anttila muistetaan tuotteliaana tieteentekijänä, joka kirjoitti lukuisia merkittäviä tutkimuksia erityisesti klassisesta arabialaisesta kirjallisuudesta.

Hämeen-Anttila tutkijana

Hämeen-Anttila opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa klassista arabiaa, akkadia, muita seemiläisiä kieliä ja persiaa. Hänen pro gradu -työnsä oli assyriologian alalta, ja hän aloitti myös väitöskirjansa kirjoittamisen tässä oppiaineessa.

Hämeen-Anttila vaihtoi kuitenkin väitöskirjansa aihetta ja se käsitteli lopulta klassista arabialaista filologista perinnettä. Väitöskirja oli nimeltään Lexical ibdāl, Part I: Introduction: Source studies: With a reconstruction of Abu Turāb’s K. al-Iʿtiqāb (Suomen Itämainen Seura, 1993). Väitöskirjan jälkeen hän julkaisi useita englanninkielisiä artikkeleita ja editoi arabiankielisiä tekstejä. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi vuonna 2000.

Hämeen-Anttilan tärkeimmät panokset kansainväliseen tutkimukseen ovat epäilemättä hänen englanninkieliset tieteelliset monografiansa Maqama: A History of a Genre (Harrassowitz, 2002); The Last Pagans of Iraq: Ibn Waḥshiyya and His Nabatean Agriculture (Brill, 2006); Khwadāynāmag: The Middle Persian Book of Kings (Brill, 2018); ja Portrait of an Eighth-Century Gentleman: Khālid ibn Safwān in History and Literature (Brill, 2020). Nämä monografiat ja lukuisat artikkelit kertovat Hämeen-Anttilan laajasta akateemisesta asiantuntemuksesta. Lisäksi ne osoittavat hänen kiinnostustaan etsiä ja hyödyntää lähteitä, jotka muut tutkijat ovat jättäneet huomiotta.

2010-luvulla Hämeen-Anttila alkoi hakea akateemisia toimia Suomen ulkopuolella. Häntä pyydettiin professoriksi Princetoniin vuonna 2012, mutta hän hylkäsi tarjouksen ja jäi Eurooppaan. Hän haki professuureja myös Isossa-Britanniassa, ja hänet nimitettiinkin arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi Edinburghin yliopistoon vuonna 2016. Edinburghissa hän keräsi ympärilleen uuden opiskelijoiden joukon, joka oli kiinnostunut islamista sekä klassisesta arabialaisesta ja persialaisesta kirjallisuudesta.

Hämeen-Anttila opettajana ja ohjaajana

Opettajana Hämeen-Anttila oli monipuolinen. Hän ei sortunut kierrättämään samoja kursseja vuodesta toiseen, vaan opetti useita aiheita, esimerkiksi suufilaisuutta, Lähi-idän kirjallisuutta ja tieteenhistoriaa. Ehkä ainutlaatuisinta antia hänen opetuksessaan olivat hänen tekstikurssinsa, joilla hänen syvällinen ymmärryksensä klassisesta arabiasta välittyi tiiviille opiskelijajoukolle.

Hämeen-Anttila tuki omiksi kokemiaan nuoria tutkijoita uskollisesti. Hänelle oli tärkeää olla apunamme myös kansainvälisten suhteiden muodostamisessa. Hän otti meitä mukaan kirjahankkeisiinsa ja kannusti opettamaan heti, kun se vain oli mahdollista.

Hämeen-Anttilan innostus tutkimusaiheitaan kohtaan oli syvää ja tinkimätöntä. Hän ei koskaan tyrkyttänyt omia aiheitaan oppilailleen, vaan antoi heidän löytää kiinnostuksen kohteensa itse. Hän ei kannustanut ajankohtaisten tai ilmeisten aiheiden äärelle, vaan piti arvossa tutkimuskohteiden valintaa puhtaan akateemisen kiinnostuksen pohjalta.

Hämeen-Anttila tietokirjailijana

Hämeen-Anttila oli poikkeuksellisen tuottelias tietokirjailija. Tietokirjojen aiheet nousivat harvoin suoraan hänen tieteellisestä tutkimuksestaan, vaan ne heijastivat pikemmin hänen kiinnostuksen kohteidensa laaja-alaisuutta. Toisaalta hän epäilemättä koki tärkeäksi tuoda tutkittuun tietoon pohjautuvia esityksiä saataville myös suomen kielellä. Sellaisia ei esimerkiksi islamista vielä vuosituhannen vaihteessa juuri ollut.

Islamin käsikirjaa (Otava 2004) innoittivat toimittajien usein samoina toistuvat kysymykset. Siitä muodostui suosittu suomenkielinen johdatus islamin uskontoon. Hämeen-Anttila sai kirjasta valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2005. Hän pyrki myös laajentamaan suomalaisten islamkuvaa: Islamin monimuotoisuus (Gaudeamus 1999) esittelee islamin eri suuntauksia ja Jeesus, Allahin profeetta (Suomen Eksegeettinen Seura 1998) Jeesuksen asemaa islamilaisessa ajattelussa. Suufilaisuutta Hämeen-Anttila käsitteli käännösten ohella myös yleistajuisessa johdatuksessa (Jumalasta juopuneet: islamin mystiikan käsikirja; Basam, 2002) sekä persialaisen mystikkorunoilija ʿOmar Khayyāmin (k. 1131) elämänkerrassa (Otava, 2008).

Hämeen-Anttila valotti islamilaisen maailman kulttuurihistoriaa myös yleisemmin. Islamin miekka: idän ja lännen konfliktien historia (Otava 2012) kyseenalaistaa näkemystä islamin poikkeuksellisen sotaisasta luonteesta historiallisen tarkastelun kautta. Mare nostrum: länsimaisen kulttuurin juurilla (Otava 2006) korostaa Lähi-idän ja Euroopan kulttuurien yhteisiä juuria muun muassa kreikkalaisen filosofian molempiin kulttuuripiireihin ulottuvan vaikutuksen kautta. Maria Pakkalan käännöksenä teoksesta tuli sittemmin suosittu myös arabiankielisessä maailmassa. Hämeen-Anttilan yhdessä oppilaansa Inka Nokso-Koiviston kanssa kirjoittama Kalifien kirjastoissa: arabialais-islamilaisen tieteen historia (Avain, 2011) pureutuu tarkemmin arabialais-persialaisten luonnontieteiden historiaan.

Hämeen-Anttilan yleistajuisilla teoksilla on ollut valtava merkitys islamin ja klassisen kauden arabialais-persialaisen kulttuurin tuntemukselle Suomessa. Hän yleistajuisti tieteenalansa tutkimuksia myös lukemattomien suomenkielisten artikkelien ja esitelmien avulla sekä esiintymällä tiedotusvälineissä asiantuntijana. Hämeen-Anttilan älyllisen uteliaisuuden laajuus näkyy myös lukuisissa teoksissa, jotka eivät liity lainkaan hänen tieteelliseen työhönsä. Hän kirjoitti esimerkiksi huumeiden kulttuurihistoriasta (Otava 2013) sekä julkaisi Markus Falk -nimimerkillä kaksi dekkaria (Otava 2018, 2019) ja vaimonsa Virpi Hämeen-Anttilan kanssa lukuisia tietokirjoja. Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila vastaanottivat vuonna 2002 Eino Leinon palkinnon monikulttuurisen kirjallisuuskuvan edistämisestä.

Hämeen-Anttila kääntäjänä

Hämeen-Anttila rikastutti suomenkielistä kirjallisuutta myös lukuisilla arabiasta ja persiasta käännetyillä teoksilla. Hänen tuotteliain vaiheensa kääntäjänä sijoittui 1990- ja 2000-luvuille. Hän käänsi arabiasta muiden muassa Ibn Hishamin Profeetta Muhammadin elämäkerran (Basam Books 1999), tarinoita Tuhannesta ja yhdestä yöstä (Basam Books 2001 ja Otava 2010) sekä Abu Nuwasin ja al-Ma’arrin runoutta (Basam Books 2004 ja 2006).

Parhaiten Hämeen-Anttila muistetaan kuitenkin Koraani-käännöksestä, jonka Basam Books julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja uudistettuna laitoksena vuonna 2013. Hämeen-Anttilan käännös on Koraani-käännösten joukossa harvinainen, sillä hän onnistuu kääntämään tekstin helposti lähestyttävälle ja kirjallisesti taidokkaalle suomen kielelle lisäämättä mukaan selittäviä osioita. Tyylikkään pelkistetystä käännöksestä onkin muodostunut Koraanin suomenkielinen standardilaitos.

Persiasta Hämeen-Anttila käänsi muiden muassa klassikkorunoilijoiden Sa’din (Otava 1991), Rumin (Basam Books 1995, 2002), Hafezin (Basam Books 2004), Attarin (Basam Books 2004) ja Omar Khayyamin (Basam Books 2008) tuotantoa. Esiin nousee erityisesti käännös Ferdowsin runoeepoksesta Šahnamesta eli Kuninkaiden kirjasta (Otava 2016). Tutkimuksessaan Hämeen-Anttila oli alkanut keskittyä Šahnamen taustalla vaikuttaviin keskipersialaisiin teksteihin, ja samalla syntyi proosakäännös itse Šahnamesta. Se ilmestyi näyttävänä Heli Hiedan kuvittamana laitoksena vuonna 2016. Käännös sai huomiota myös Iranissa.

Lähes kaikki Hämeen-Anttilan kääntämät teokset ilmestyivät suomeksi ensi kertaa hänen kääntäminään. Käännökset on tehnyt tarkka filologi, joka tuntee alkutekstin sävyt ja merkitysvivahteet, mutta on samalla lahjakas kirjoittaja ja pystyy siirtämään alkukielisen tekstin merkityksen ja tunnelatauksen myös suomenkielisiin käännöksiin. Hämeen-Anttila julkaisi myös kaksi kokoelmaa omaa runoutta (Gummerus 2005 ja 2007).

Jaakko Hämeen-Anttilan poismeno oli äkillinen ja yllättävä. Häntä jäävät kaipaamaan hänen perheensä, ystävänsä, kollegansa ja oppilaansa.

Kirjoittajat