Pian päättyvä ensimmäinen vuoteni Beirutissa FIMEn tutkija-koordinaattorina on ollut ammatillisesti erittäin kiintoisa ja täytti suuren osan odotuksista, joita instituutissa työskentelylle olin muodostanut. Loppuvuoden tapahtumat Libanonissa ovat vuorostaan pitäneet huolen siitä, että odotukset ensi vuoden suhteen ovat niin hyvässä kuin pahassa monilta osin hämärän peitossa.
Laitetaan ensin tutkijan hattu päähän. Koulutuksen, talouden ja globalisaation yhteyksistä kiinnostuneelle tutkijalle Beirut on hyvä paikka olla. Paikalliset tutkijat tekevät mielenkiintoista tutkimusta näistä teemoista ja kansainvälisiä vierailijoita pyörähtää kaupungissa tasaisena virtana. Tutkimus myös ponnistaa ja pyrkii monin tavoin myötävaikuttamaan rakentavasti haastavaan poliittiseen ja taloudelliseen todellisuuteen, joka sijaitsee välittömästi seminaarihuoneiden ja yliopistojen keidasmaisten kampusten ulkopuolella. Ongelmien käsin kosketeltavuus ja akuutti luonne fokusoi tutkimusta.
Monet Libanonin kohtaamista haasteista ovat tuttuja myös suomalaisesta ja eurooppalaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Mainittakoon esimerkiksi nuorison kokema epävarmuus tulevaisuudestaan, talouden ja koulutuksen murrokset ja näihin kytkeytyvät eriarvoistavat mekanismit, sekä kaiken läpäisevä ilmastonmuutos ja sen kanssa elämään oppiminen. Näiden keskustelujen erojen ja yhtäläisyyksien ajatteleminen, sekä näistä oppiminen on ollut hyödyllistä ja antoisaa.
Kulunut vuosi tarjosi hyvin aikaa ja resursseja väitöskirjaprojektiini. Pystyin matkustamaan konferensseihin sen tiimoilta Belgiaan, Englantiin, sekä Bulgariaan ja aikaa löytyi hyvin myös ajatteluun ja kirjoittamiseen. Vaikka kyseinen projekti veikin suurimman osan tutkimukselle suodusta ajastani, myös uusia verkostoja ja tulevaisuuden kuvioita oli aikaa punoa vuoden vieriessä eteenpäin.
Myös koordinaattorin hattu päässä sain hoitaakseni mielenkiintoisia tehtäviä läpi vuoden. Mainittakoon näistä tässä yhteydessä erityisesti historian ja yhteiskuntaopin opettajien Libanoniin kohdistunut opintomatka kesäkuussa, josta olin vetovastuussa, sekä ensi vuoden toukokuulle ajoittuva oma opiskelijakurssini Libanonissa, jota olen suunnitellut pitkin vuotta pienissä osissa taksien takapenkeillä ruuhkiin jumittuneena, työmatkoja kävellessäni ja ihan työpöytänikin ääressä. Olen saanut lisäksi avustaa muiden tapahtumien toteuttamisessa ja päässyt nauttimaan siitä tieteellisesti ja kulttuurillisesti monipuolisesta ohjelmasta, jota instituuttimme vuonna 2019 tarjosi.
Lopuksi lienee paikallaan pari sanaa Libanonin monin tavoin mielenkiintoisesta, mutta myös mahdollisesti tulenarasta tilanteesta, joka maassa tätä kirjoittaessani vallitsee. Työhuoneeni ikkunasta kuulen nyt toista kuukautta kaduilta mielenosoitusten ääniä vallankumousta vaativine huutoineen. Iltaisin kotiaskareille äänimaisemaa tuottaa naapurustossa joka ilta klo. 20:00 tapahtuva kattiloiden kilistely ja kalistelu ikkunoissa ja parvekkeilla tuenosoituksena kadun vaatimuksille. Virallinen ja epävirallinen valuuttakurssi loitontuvat edelleen toisistaan. Kohta uusittavaa ensi vuoden vuokrasopimustani en enää huoletta lupaa maksavani käteisellä dollareina. Poikani koulu on ollut suuren osan syyslukukaudesta kiinni tuoden oman lisämausteensa lapsiperheen arjen ja työelämän yhteensovittamiseen. Ja mitä tulee jälkimmäiseen, niin yhden Beirutissa marraskuun lopussa pidettäväksi suunnitellun konferenssiesitelmän olen jo siirtänyt pöytälaatikkoon odottamaan, kunnes toistaiseksi peruutetulle tapahtumalle osoitetaan uusi ajankohta.
Nämä huolet ovat olemattomia verrattuna siihen, mitä paikalliset kohtaavat näinä epävarmuuden viikkoina ja kuukausina. Ja samaan aikaan maassa vallitsee toivoa, jollaista siellä ei monien kertoman mukaan ole vallinnut pitkään aikaan, jos koskaan. Paljon ratkeaa ensi vuoden aikana. Palataan asiaan vuoden päästä.
Taavi Sundell
Julkaistu 9.12.19