Harjoittelu Fimellä tarjosi minulle toisen ikimuistoisen, mutta edellisestä poikkeavan, syksyn Beirutissa. Viime vuonna matkasin päivittäin Shatilan palestiinalaisleirille Beit Atfal Assumoud -kansalaisjärjestöön, jossa toteutin maisteriopintoihini sisältyvän harjoittelun. Tänä syksynä työmatkani instituutin toimistolle Badaron kaupunginosaan on ollut vaivattomampi. Ajoittaiset tiesulut, jotka ovat seurausta jo kaksi kuukautta jatkuneista maanlaajuisista mielenosoituksista, ovat kuitenkin välillä vaikeuttaneet liikkumista Beirutissa. Viime vuonna minulla oli mahdollisuus tutustua palestiinalaisten identiteettiin ja yhteisöön sosiaalityön ohessa, kun taas tänä vuonna olen ollut todistamassa libanonilaisen yhtenäisen identiteetin esiinmarssia ja tutustunut tiedeyhteisön arkeen.
Viimeiset kaksi vuotta kuvastavat sitä, miten muuttuva ja moninainen libanonilainen yhteiskunta on. Instituutin harjoittelijana minulla on ollut mahdollisuus tarkastella yhteiskuntaa erilaisista näkökulmista, syventyä Lähi-idän ajankohtaisuuksiin ja työstää tutkimussuunnitelmaani näiden innoittamana. Harjoitteluni Fimellä on vahvistanut haluani jatkaa uraani tutkimuksen parissa. Instituutti on kiitettävästi mahdollistanut minulle aikaa omien projektieni suunnitteluun sekä mielenkiintoisiin tapahtumiin ja konferensseihin osallistumiseen Libanonissa. Arkeni muodostui pääosin viestinnällisistä työtehtävistä, kuten sosiaalisen median ja nettisivujen päivittämisestä.
Tartuinkin kaikkiin tilaisuuksiin, missä minun oli mahdollisuus tutustua syvemmin libanonilaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Lähdin esimerkiksi suoraan lentokentältä oliivinpoimintaan Bartin kylään lomalta palattuani, sillä olin aikaisemmin suunnitellut tekeväni siitä jutun Fimen Instagramiin. Osallistuin libanonilaisten ystävieni kanssa mielenosoituksiin päivittäin ensimmäisen viikon ajan ja kirjoitin jutun ensimmäisten päivien tapahtumista Paikan päältä -blogiin. Mielenosoituksissa taas löysin uudestaan jo kauan sitten unohdetun intohimoni valokuvaamiseen. Instituutin kameralla minulla on ollut mahdollisuus kehittää kuvaajan taitojani ja olenkin kantanut kameraa mukanani Libanonissa matkustaessani. Edellä mainittujen lisäksi olen panostanut arabian opiskeluun kuluneen syksyn aikana.
Vaikka mielenosoitukset ovat osittain luoneet tunteen jatkuvasta odotussalissa istumisesta, on minulla ollut mahdollisuus luoda suhteita ja tutustua ruohonjuuritason toimijoihin ja kansalaisjärjestöihin, mistä on minulle varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Vaikka valtaosa yliopistojen konferensseista ja keskustelutilaisuuksista onkin peruttu, on niiden sijalle tarjottu kansannousua käsitteleviä tilaisuuksia. Libanonin mielenosoitusten seuraaminen on opettanut minulle luultavasti enemmän kuin pelkästään luentosaleissa istuminen. Harjoitteluni jälkeen lomailen hetken Libanonissa, kunnes palaan takaisin Suomeen. Jälleen kerran minusta tuntuu siltä, että jätän vain hetkelliset jäähyväiset minulle jo rakkaaksi muodostuneelle kaupungille Beirutille.
Evelina Sironen
Julkaistu 11.12.2019