Onko arabikevät mahdollinen Saudi-Arabiassa?

 

Kun Saudi-Arabian naiset ryhtyivät kampanjoimaan paikallisvaalien äänioikeuden ja autolla ajon puolesta keväällä 2011, lännessä kuviteltiin, että nyt arabikevät alkaa myös tärkeimmässä öljymonarkiassa. Naisten kampanjoiden lisäksi tuona keväänä opettajat ja viestintä- ja vesiyhtiöiden työntekijät lakkoilivat, ja sosiaalinen media pursui keskustelua ja tyytymättömyyttä. Myös Saudi-Arabian itäisen rannikon syrjitty shiiavähemmistö lähti kadulle vaatimaan oikeuksiaan.

Saudi-Arabian yhteiskunnassa onkin samanlaisia ilmiöitä kuin muissa arabimaissa, mutta niiden kypsyminen kokonaisvaltaiseksi ilmiöksi saattaa olla vuosien asia. Eräs poliittista osallistumista ja kansalaisoikeuksia Saudi-Arabiassa vaativa aktivisti vertasikin maan kasaantuvia ongelmia lumipalloon, joka vähitellen kasvaa, ja voi muuttua lumivyöryksi, jos hallitus ei etsi ratkaisuja olemassa oleviin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ulkopuolinen maailma kuvittelee kaikkien saudien olevan rikkaita, vaikka maassa on paljon köyhyyttä ja kova asuntopula. Sen lisäksi maan virallisten tilastojen mukaan yli 10 prosenttia koko väestöstä on työttömänä (vuonna 2009, tuoreimmat käytössä olevat tiedot). Naisten työttömyys on virallisesti 28 %, mutta on syytä kysyä, miten tuo prosenttimäärä on saatu. Koska naisia ei usein edes lasketa työvoimaan kuuluvaksi, heidän todellinen työttömyysprosenttinsa voi olla hyvin korkea. Kaikista työttömistä 85 prosenttia on alle 30-vuotiaita, mutta prosenttimäärän merkitys aukeaa vain, jos muistamme, että koko väestöstä yli 60 % on alle 30-vuotiaita.

Naiset ovat tiedostaneet, että heillä ei ole edes itsenäistä juridista asemaa. Juuri siksi saudinainen voi liikkua kodin ulkopuolella vain omaa perhettä edustavan miehen, mahramin, seurassa. Tosin käytännössä perheen autonkuljettaja kuljettaa perheen naisia, ja takseillakin on oikeus ottaa kyytiin yksin liikkuva naisasiakas. Erityisesti varattomat ja eronneet naiset kamppailevat suurten ongelmien kanssa: heillä on vaikeuksia päästä työpaikalle ja viedä lapset kouluun, koska maassa ei ole julkisia kulkuneuvoja.

 

Porkkanoita kilteille, keppiä arvostelijoille

Kuningasperheellä näyttää olevan vielä vahva väestön tuki. Saudit ovat nauttineet öljytuloista vuosikymmenien ajan. Heillä on toimiva ja ilmainen terveydenhoito, ja hallitus on sijoittanut viime vuosina valtavasti koulutukseen. Keväällä 2011 arabikeväiden pelästyttämä kuningas ilmoitti kahdesta yhteensä 130 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisesta sosiaalipaketista.

Näiden porkkanoiden lisäksi myös keppiä on tarjolla niille, jotka eivät vaikene. Kuninkaalta kirjeissä poliittisia oikeuksia vaativat laitetaan vankilaan vuosiksi, usein ilman oikeudenkäyntiä. Koska kriittiset henkilöt syrjäytetään, itsesensuuri toimii. Poliittisesti tietoiset saudit varoittavat: te ulkomaalaiset saatte helposti väärän kuvan. Saudi-Arabiassa samat ihmiset voivat sanoa aivan päinvastaisia asioita eri seuroissa. Virallisesti he kehuvat järjestelmää, turvallisessa tilanteessa sama henkilö arvostelee maataan ankarasti. Vankilaan joutumisen helppous suosii kansallista jakomielitautia.

Nuoren polven prinssi Abdulaziz Bin Talal sanoi minulle Riadissa: ”Ilman uskontoa kuningasperhe ei ole mitään”. Mietin pitkään tuon lauseen merkitystä. Vähitellen se valkeni. Se tarkoittaa, että Al-Saudien valta tukeutuu uskontoon.

 

Wahhabilaisuus legitimoi vieläkin Al-Saudien vallan

Saudi-Arabian kuninkaan titteli on kahden suuren moskeijan vartija. On kysymys Mekan ja Medinan moskeijoista. Koska islam on syntynyt lähes 1400 vuotta sitten juuri noissa kaupungeissa, maan kuningasperhe esiintyy islamin suojelijana. Al-Saud-perhe liittoutui hyvin konservatiivisen saarnaajan Mohammad Ibn Abdel Wahabin kanssa 1700-luvulla. Näin syntyi wahhabilaisuus, jonka avulla samat Al-Saudit valloittivat vähitellen suuren osan Arabian niemimaata ja loivat nykyisen Saudi-Arabian 1900-luvun alkupuolella. Al-Saudit nojaavat wahhabilaisuuteen nykyisinkin. Juuri tuon äärikonservatiivisen islamin vartijat perustelevat uskonnon avulla sekä monarkiaa että kuningasperheen absoluuttista valtaa.

Nykyisin monet kyseenalaistavat Saudi-Arabian uskonnollisen johdon ja kuningasperheen liittolaisuuden. Heidän mielestään uskonnolliset johtajat tukevat kiltisti kuningasperhettä, koska se käyttää hyväkseen tietoisesti vääristettyä uskonnon tulkintaa.

Kriittisesti tuota allianssia arvioivien mielestä kuningashuone käytti samoja, vääristettyjä tulkintoja jo vuosisata sitten. Juuri niillä se sai kannattajansa liikkeelle ja murhaamaan muiden heimojen ihmisiä ja valtaamaan näiden kaupunkeja. Al-Saudien yhdessä Wahab-saarnaajan kanssa keksimä ideologia kääntyi kuitenkin heitä itseään vastaan. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun uskonnollisen ääriajattelun edustajat päätyivät terrorismiin juuri noiden vääristettyjen tulkintojen perusteella.

Kuningashuone on yrittänyt irrottautua sen itsensä luomasta ideologiasta, mutta se käyttäytyy usein myös hyvin ristiriitaisesti. Keväällä 2011 papiston korkeimman neuvoston fatwa kielsi mielenosoitukset uskonnollisen perustein. Näin tapahtui arabikeväiden aikana ja Saudi-Arabian pienten mielenosoitusten jälkeen. Hieman ennen papiston ylimmän auktoriteetin kannanottoa Saudi-Arabian ulkoministeri oli kertonut, että maa on menossa kohti vapaamielistä kautta. Ulkoministerin puheeseen tyytyväiset saudit miettivät, mikä on oikea linja, papiston konservatiivisuus vai ulkoministerin vapaamielisyys.

Vapaamielisten analyysien mukaan Saudi-Arabian johto otti tuolloin askeleen taaksepäin, koska se havaitsi, että vanhoilliseen islamin tulkintaan takertuminen auttaa sitä monin tavoin. Maan johto on yrittänyt saada aikaan eräitä muutoksia, mutta turvallisuuselimet ovat varoittaneet vaaroista. Silloin kuningashuone on palannut uskontoon perustuviin vanhoihin selityksiin siitä, mikä on oikein. Tavoitteena on saada saudit uskomaan, että itse Allah, Jumala, kieltää mielenosoitukset. Kukapa uskaltaisi olla kuuntelematta Jumalaa!

Vapaamielisten toisinajattelijoiden mielestä tuollainen peli on vaarallista, mutta se kertoo myös, että Saudi-Arabian johto on menettänyt kosketuksensa omaan yhteiskuntaansa ja sen viestit ovat kuluneita. Ollakseen uskottava sisäpolitiikassa Saudi-Arabian johdon pitäisi saada aikaan näkyvä muutos, mutta silloin se joutuisi luopumaan hieman omasta vallastaan. Koska se jatkaa ilmeisesti samaan tyyliin, tulevaisuudessa saudit vaativat oikeuksiaan nykyistä äänekkäämmin.

Silloin Saudi-Arabian johto saattaa joutua tekemään viime hetken myönnytyksiä oman valtansa pelastamiseksi. Kuningashuoneen omalta kannalta olisi parempi, että se tekisi myönnytyksiä nyt, kun sen asema on vahva ja saudit vielä kunnioittavat kuningasta, tunnettu toisinajattelija neuvoo.

Kuningas Abdallah teki pienen myönnytyksen, kun hän päätti kesällä 2011, että naiset voivat äänestää paikallisvaaleissa vuonna 2015. Naisten äänioikeus ei uhkaakaan millään lailla Saudi-Arabian kuningashuonetta. Paikallisvaaleissa valitaan vain puolet alueneuvostojen jäsenistä, ja neuvostoilla on vähän valtaa, koska niistä vastaava ministeriö johtaa niitä keskitetysti. Neuvostoista voisi tulla elinkelpoisempia, jos niihin valittaisiin uusia näkemyksiä tuovia naisia.

 

Yhteiskuntarauha ei synny porkkanoilla ja kepeillä

Miljoonat saudit ovat myös havainneet, että heiltä puuttuvat oikeudet yksilöinä ja kansalaisina. Al-Saud-perheen kuningaskunnassa ei ole perustuslakia eikä parlamenttia eikä edes yksiselitteisiä lakeja: islamilaisen lakijärjestelmän, sharian, tulkinta voi vaihdella suuresti. Ja koska nykyisin tärkeä osa väestöstä on saanut koulutusta ja monet ovat eläneet ulkomailla, kasvava määrä saudeja haluaa uudistuksia.

Monien dissidenttien mielestä Al-Saudit voivat pelastaa oman valtansa lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmän ajan kuluessa se ei onnistu. Saudeille on selitetty, että menestystä ja varallisuutta haluavien pitää olla uskollisia vallassa oleville. Satelliittiuutiset ja nettitiedot sekä kaikkien nähtävissä olevat yhteiskunnalliset ongelmat ovat jo muuttaneet tavalliset saudit. He tiedostavat nyt, että sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat johtuvat siitä, että vallitseva järjestelmä ei osaa ratkoa niitä. Niinpä ne aletaankin nähdä järjestelmän epäonnistumisina. Ruohonjuuriväestökin on saanut koulutusta, katsoo kunnon uutisia ja näkee korruption.

Tietoisuuden kasvun jälkeen seuraava ongelma on saada väestö liikkeelle. Pienet lakot kertovat jo, että Saudi-Arabia ei ole enää passiivinen yhteiskunta. Yhteiskunnallisten aktivistien mielestä nuoret, naiset ja vähemmistöt lähtevät liikkeelle, jos niille suodaan mahdollisuus valita omat edustajansa rehellisissä vaaleissa.

Koska saudit ovat jo tottuneet porkkanoihin, ne eivät tee heistä uskollisia alamaisia. Heitä voidaan myös vangita ja erottaa työpaikasta, mutta kepittäminenkään ei ole tehokasta. Väestön myötätunnon ostaminen ja rankaiseminen eivät takaa yhteiskuntarauhaa pitemmällä aikavälillä, sen olemme oppineet muista arabimaista. Tietenkin toisin kuin Tunisialla ja Egyptillä Saudi-Arabialla on runsaasti resursseja, joilla ostaa konsensusta.

 

Liisa Liimatainen on veteraanitoimittaja, jonka radio- ja tv-raportteja suomalaiset ovat kuunnelleet runsaan neljännesvuosisadan aikana Yleisradion kanavien kautta. Italian ja Vatikaanin lisäksi Liimatainen on seurannut myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumia ja muutosprosesseja. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa Iranista, ja valmisteilla on kolmas, Saudi-Arabian yhteiskuntaa käsittelevä kirja.