”Emme ole teidän orjianne” ‒ kotityöläiset Beirutissa globaalin epätasa-arvon ilmentymänä

Saapuessamme Beirutin Burj Hammoudissa sijaitsevaan Dawran liikenneympyrään oli aukiolla jo täysi kuhina käynnissä. Autoilijat soittelivat torvea mielenosoittajien tukkiessa yhden Beirutin tärkeistä kulkuväylistä. Värikkäät asut ja ilmassa liehuvat eri maiden liput eivät heti kertoneet ohikulkijalle, mistä oli kyse. Mikä sai Etiopian, Jemenin, Sri Lankan ja Nepalin liput heilumaan samassa tilaisuudessa? Mielenosoittajien kantamien kylttien tekstit kuitenkin selvensivät nopeasti myös tietämättömille ohikulkijoille mielenosoituksen aiheen: kadulla osoittivat mieltään Libanonissa kotityöläisinä työskentelevät siirtotyöläiset. Mielenosoittajien kyltit kertoivat Libanoniin erilaisiin kotitalous- ja palvelutöihin maailman monista eri kolkista tulleiden orjuuteen verrattavasta elämästä. Muutama esimerkki kylttien inhimillisyyttä puoltaneista teksteistä auttaa ymmärtämään heidän tilannettaan:

”Emme ole orjia”

”Lopettakaa etiopialaisten tappaminen”

”Kafala-järjestelmä tulee lakkauttaa”

”Olemme työntekijöitä, emme orjia”

”Kasvatamme libanonilaisia sukupolvia sillä aikaa kun te teette uraa”

”Väärinkäyttöä on se, että joudumme solmimaan sopimuksia, joita emme ymmärrä”

”Nouse ja puolusta oikeuksiasi”

Jo muutama päivä ennen kesäkuussa 2018 järjestettyä mielenosoitusta Beirutin talojen seinillä saattoi ohikulkija huomata paperisia monikielisiä seinäjulisteita, jotka kutsuivat viettämään kansainvälisten kotityöläisten ”vapaapäivää”. Marssin nimi oli poliittinen viesti, sillä monelle kotiapulaiselle edes yhden vapaapäivän saaminen kuukaudessa saattaa olla mahdotonta. Kyseisenä kesäkuun sunnuntaina kaikkein huonoimmassa asemassa olevat Beirutin ja muun Libanonin kotityöläiset eivät voineet kuin haaveilla kyseiselle marssille osallistumisesta. Monet osallistuivatkin marssille solidaarisuuden osoituksena niitä kotityöläisiä kohtaan, jotka viettivät päivän vankeina sponsoreidensa kodeissa. Persianlahden maiden tavoin Libanonissa on voimassa  kafala-järjestelmä. Suuri osa Libanonissa työskentelevistä kotityöläisistä on saapunut maahan tämän järjestelmän puitteissa. Siirtotyöläisten tilanne Persianlahden maissa on tullut tutuksi muun muassa vuonna 2022 Qatarissa järjestettävien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen myötä. Kilpailujen järjestämistä varten tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen osallistuvat tuhannet kafala-järjestelmän avulla rekrytoidut siirtotyöläiset. Libanonin kotiapulaisten tilanne on vähemmän tunnettu. Libanonissa ja Persianlahden maissa kafala-järjestelmä institutionalisoi kotityöläisten heikon aseman ja näin mahdollistaa heihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ja epäinhimillisen kohtelun. Järjestelmä nimittäin jättää sen puitteissa rekrytoidut työntekijät heidän sponsoreidensa eli holhoojiensa armoille. Tässä kirjoituksessa perehdyn nimenomaan kotityöläisten tilanteeseen Libanonissa.

Ennen Beirutin kotityöläisten tilanteen käsittelyä on hyödyllistä kerrata tämän pienen Levantin alueella sijaitsevan maan väestörakenteen erityispiirteet. Libanonin 4,2 miljoonan kansalaisen lisäksi maassa työskentelee eri arvioiden mukaan noin puoli miljoonaa siirtolaista. Saman valtion rajojen sisällä asuu myös noin 300 000 palestiinalaispakolaista ja noin miljoona viime vuosina naapurimaasta Syyriasta paennutta pakolaista. Avustusjärjestöjen mukaan kotityöläisiä on noin 250 000. Kotityöläisten joukko on hyvin sukupuolittunut, sillä suurin osa kodeissa työskentelevistä on naisia. Heidän tehtävänsä ovat moninaisia ja usein mielivaltaisesti päätettyjä.

Kafala-järjestelmä mahdollistaa orjuuden

Mielenosoittajien kantamien kylttien tekstit ‒ kuten joidenkin kotityöläisten elämää kuvaava ”oletko koskaan nukkunut keittiön lattialla?” ‒  kertovat näistä mielivaltaisesti laadituista työtehtävistä sekä kotityöläisten karuista elinolosuhteista. Paahtavassa kesäkuun helteessä muutaman kilometrin marssi Dawran liikenneympyrältä Horsh Tabetin puistoon kulki poliisisaattueessa ja mielenosoittajien kylttien tekstit muuttuivat marssia tahdittaviksi iskulauseiksi. Asuinalueiden läpi kulkenut satojen mielenosoittajien joukko kiinnitti asukkaiden huomion, ja yleisöä kerääntyi parvekkeille seuraamaan ohi kulkevaa äänekästä joukkoa. Vierelläni marssinut, alun perin Sierra Leonesta Beirutiin tullut mies kertoi, ettei mielenilmaisussa ollut mukana edes yksi prosentti Libanonissa työskentelevistä kotityöläisistä. Suurin osa heistä ei päässyt lähtemään sponsoreidensa kotoa. Sierraleonelainen mies oli itse jättänyt oman sponsorinsa kahdenkymmenen vuoden jälkeen ja työskenteli nyt pitkiä päiviä eräässä yrityksessä. Kafala-järjestelmän puitteissa Libanoniin saapuneiden on lähes mahdotonta päästä eroon sponsoriensa holhouksesta.

Kotityöläisten parissa Libanonissa tutkimusta tehneen Amrita Pandenin mukaan kyseiseen palvelusektoriin kohdistuvaa tutkimusta on tehty hyvin vähän Lähi-idän alueella. Libanonissa asiaan vaikuttaa tutkimuskohteen vaikea tavoitettavuus: sponsorijärjestelmän ja sen mahdollistaman kontrollin vuoksi kotityöläisiin on vaikea saada yhteys. Kotityöläisten rekrytointia, elämää ja maassaoloa säätelevä kafala-järjestelmä on hyvin ongelmallinen. Historiallisesti se viittaa sponsorointijärjestelmään, jonka avulla vieraita vastaanotettiin Arabian niemimaan eri alueilla. Sekä kafala-järjestelmän historiallinen tulkinta että sen nykypäivän toteutus vaihtelevat maakohtaisesti. Näitä järjestelmän tulkintoja ja käytäntöjä on tutkittu hyvin vähän. Selvää kuitenkin on, kuten Panden toteaa, että aikojen kuluessa kafalan yhteiskunnallinen tehtävä on muuttunut suuresti ja siitä on tullut osa valtioiden ulkomaisen työvoiman maahantuloa säätelevää lainsäädäntöä.

Tämänhetkisessä muodossaan kafala-sponsorijärjestelmällä säädellään siirtolaisten ja erityisesti kotityöläisten oleskelua ja työskentelyä Libanonissa. Sponsorijärjestelmä perustuu siihen, että libanonilainen työnantaja ottaa sekä laillisen että taloudellisen vastuun maahan tulevasta kotityöläisestä sopimuksessa määritellyksi ajaksi. Vastuuseen kuuluu myös kotityöläisen palauttaminen tämän kotimaahan sopimuksen umpeuduttua. Sponsori on lisäksi vastuussa kotityöläisen sopimuksen uusimisesta. Jos sopimusta ei uusita, kotityöläiselle aiheutuu tästä sakkoja. Tästä syntyy ristiriitainen tilanne, jossa kotityöläisellä on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan asemaansa. Näin järjestelmä esineellistää Libanoniin työn perässä tulevia kotityöläisiä ja tekee heistä käytännössä sponsoriensa omaisuutta.

Kotityöläisten rodullistettu ja kansallisuuteen perustuva hierarkia

Kafala-järjestelmän välikäsiä ovat eri maissa toimivat välittäjätoimistot sekä usein myös ulkomailla asuvat libanonilaiset liikemiehet. Kyseiset tahot rekrytoivat nuoria naisia töihin Libanoniin. Järjestelmän puitteissa Libanoniin töihin tulevat kotiapulaiset joutuvat kuitenkin usein itse maksamaan matkakulunsa ja välittäjälle menevät maksut. Tarinat kertovat useiden kuukausien palkkojen pidätyksistä sponsorien vaatiessa matkarahoja ja välityskuluja takaisin. Kotityöläisten asemasta Beirutissa antropologisen väitöskirjan kirjoittanut Sumayya Kassamali kertoo, että srilankalaiset muodostavat suurimman yksittäisen kotityöläisten ryhmän. Sri Lankasta kotiapulaisia alkoi tulla Libanoniin 1990-luvulla Libanonin sisällissodan päätyttyä. Jotkut ovatkin päätelleet yhdeksi syyksi ulkomaisten kotityöläisten suosioon Libanonissa sen, että maan eri uskontoryhmien välillä käydyn sodan seurauksena luottamus muiden uskontoryhmien edustajiin heikkeni ja ulkomaisen kotiapulaisen palkkaaminen koettiin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Samalla muun muassa sodat Sri Lankassa ovat vaikuttaneet maasta pois muuttoon.

Kafala-järjestelmän puitteissa Libanoniin tulevien kotityöläisten demografia heijastaa globaalin talouden rakenteita, ja järjestelmä rakentuu myös rodullistetun hierarkian varaan. Sri Lankan lisäksi libanonilaiset sponsorit löytävät kotiapulaisia muista globaalin talouden hännillä sijaitsevista maista, kuten Filippiineiltä, Nepalista ja monista Afrikan maista. Kuten mielenosoituksen iskulauseet kertovat, muun muassa etiopialaisten katoamiset ja kuolemat ovat nousseet esille. Kotityöläisiä ei nähdä hierarkkisessa suhteessa vain libanonilaisiin sponsoreihinsa vaan myös toisiinsa nähden. Aasialaisia pidetään parempina työntekijöinä kuin afrikkalaisia ja näin heille myös maksetaan enemmän palkkaa. Pandenin vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan lähes ilman lomapäiviä työskentelevät aasialaiset saattoivat tienata 250 dollaria kuussa. Afrikkalaiset kotiapulaiset puolestaan tienasivat samasta työstä paljon vähemmän eli noin 100‒200 dollaria kuussa.

Kotiapulaiset ovat täysin riippuvaisia sponsoreistaan Libanonissa oleskelun ajan. Saapuessaan Beirutin lentokentälle he joutuvat luovuttamaan matka-asiakirjansa paikallisille turvallisuusviranomaisille. Kun sponsori tulee hakemaan palkkaamansa kotiapulaisen lentokentältä, turvallisuusviranomaiset antavat ne sponsorille. Sen jälkeen matkustusasiakirjat pysyvät sponsorien hallussa. Näin monet, usein arabiaa puhumattomat kotiapulaiset joutuvat käytännössä elämään täysin libanonilaisten sponsoriensa armoilla. He tekevät kotitöitä, laittavat ruokaa, ulkoiluttavat koiria, hoitavat lapsia ja siivoavat. Heidät myös erotetaan muusta kansasta vaatetuksen avulla. Beirutin kaduilla monet kotiapulaiset erottaa heidän pitämästään niin sanotusta työasusta. Se muistuttaa usein raidallista flanelliyöpukua tai sairaanhoitajan univormua.

Lupauksista huolimatta sponsorin ja kotityöläisen välinen holhoussuhde johtaa usein hyväksikäyttöön, ja monet kotityöläisinä työskennelleet naiset kertovat maksamattomista palkoista ja fyysisestä hyväksikäytöstä. Kotityöläisten oikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt raportoivat räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. This is Lebanon -kansalaisjärjestöllä on esittää pitkä lista kotityöläisiin kohdistuneita pahoinpitelyjä ja väärinkäytöksiä. Näistä ongelmista ja kansalaisjärjestöjen avusta huolimatta sponsorin vaihtaminen ja väkivallasta raportoiminen on vaikeaa, sillä se usein tarkoittaa maasta karkottamista ja korkeita sakkoja. Kafala-järjestelmä tukee sponsoreita, ei vieraista maista tulevia kotityöläisiä.

Solidaarisuus ja kotityöläisten tukiverkostot

Monet kotityöläiset löytävät kuitenkin vaikeissakin tilanteissa mahdollisuuksia toimia. Esimerkiksi Panden kertoo, kuinka Beirutin asuntojen parvekkeet toimivat ikkunoina ulkomaailmaan monelle Beirutissa työskentelevälle kotityöläiselle. Pyykkiä ripustaessaan he voivat keskustella toisten samassa tilanteessa olevien kanssa ja kerätä neuvoja. Myös Panden keräsi haastattelututkimukseensa materiaalia parvekkeilla keskustellen.

Kuten mielenosoituksessa vierelläni marssinut sierraleonelainen mies minulle selvensi, harva Beirutin kotityöläinen pystyi osallistumaan kesäkuiselle sunnuntaimarssille. Suurin osa mielenilmauksessa mukana olleista oli todennäköisesti niin sanottuja freelancereitä. Näin kutsutaan Libanonissa ilman voimassa olevaa sponsorisuhdetta eri kodeissa ja yrityksissä työskenteleviä siirtolaistyöntekijöitä. Heidän työtehtävänsä ovat samantyyppisiä kuin sponsorisuhteessa elävien. Erona on se, että he eivät yövy työnantajansa luona. Näin freelancerit ovat vapaampia vaihtamaan työnantajaa. Jotkut työskentelevät myös yrityksissä esimerkiksi kauneus- ja hoitoalalla sekä siivouspalveluissa.  Freelancerit ovat usein paenneet sponsoreitaan eikä heillä ole matkustamiseen tarvittavia asiakirjoja. Monien sponsorisopimuksia ei ole uusittu vuosiin, ja heidän sakkonsa ovat kertyneet niin korkeiksi, etteivät he pysty maksamaan niitä.

Antropologi Sumayya Kassamali teki osallistuvaa tutkimusta juuri freelancereiden keskuudessa Beirutissa. Suuri osa heistä asuu pienissä asunnoissa ja huoneissa Dawrassa eli mielenosoituksen lähtöpaikalla. Kassamali kurkisti freelancereiden elämään tutkimalla heidän tukiverkostojaan ja solidaarisuutta. Hänen tutkimuksen kohteena ollut ryhmä oli onnistunut luomaan moninaisen verkoston ja oman elinympäristön Dawran alueelle. Jatkuvasta sorrosta huolimatta monet ovat solmineet pysyviä ihmissuhteita ja menneet naimisiin. Samalla he kuitenkin haaveilevat paluusta kotimaahansa ja omien lapsiensa tapaamisesta.

Vaatimus kafala-järjestelmän lakkauttamisesta

Parituntinen marssimme kesähelteessä päättyi itäiseen Beirutiin, Sin el-Fil -alueella sijaitsevaan Horsh Tabetin puistoon. Mielenosoituksen järjestäjät jakoivat vesipulloja ja suklaakeksejä kaikille perille päässeille. Ohjelmassa seurasi freelancereiden ja kotityöläisten puheenvuoroja puiston keskellä sijaitsevan pienen katoksen alla. Tunteelliset puheenvuorot eri kielillä vaativat oikeuksia kotityöläisille ja kafala-järjestelmän lakkauttamista. Yksi vakuuttavimmista äänistä oli Kenia-tekstillä varustettuun paitaan pukeutunut nuori nainen, joka puhutteli yleisöä näillä sanoilla:

“Emme ole koiria! Ette saa lyödä meitä! Meidän tulee saada syödä samaa ruokaa teidän kanssanne. Miksi lyötte meitä? Me olemme naisia.”

Vaikka kotityöläisten olot ja asiat ovat viime vuosina saaneet enemmän huomiota libanonilaisessa mediassa, nämä sanat tuskin kantautuivat monen beirutilaisen sponsorin korviin. Muutamaa tiedostavaa aktivistia lukuun ottamatta Horsh Tabetin puistossa ei ollut paikalla kotityöläisten piirin kuulumattomia ihmisiä. Seuraavien päivien lehdet käsittelivät mielenosoitusta vain ohimennen.

Panden kehottaa tutkimaan kafala-järjestelmän ongelmia eikä keskittymään yksilöiden, eli sponsorien, aggressioihin tai pahuuteen. Mielenosoituksen puheissa ja iskulauseissa kaikui selväsanaisesti, että useat mielenosoittajat tekivät selkeän eron kafala-järjestelmän ja libanonilaisten välille. ”Emme ole libanonilaisia vastaan vaan haluamme, että kafala lakkautetaan.” Tämä kannanotto kertoo siitä, että kotityöläiset tiedostavat ihmisarvoa ajavan oikeusjärjestelmän tärkeyden ja vaativat näin ensisijaisesti lainsäädännöllisiä muutoksia. ”Kafala on orjuutta” on kotityöläisten selkeä sanoma sponsoreille sekä Libanonissa että Persianlahden maissa, joissa tällainen mielenosoitus ei olisi mahdollinen.

Liina Mustonen (YTT) oli kesällä FIMEn tutkijavierailijana Beirutissa. Hän opettaa muun muassa Lähi-itään, sukupuoleen ja politiikkaan liittyviä kursseja ja on mukana Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin CEREN-tutkijaverkostossa. 

Kirjallisuutta

Pande, Amrita. Summer 2013. ”The Paper that You Have in Your Hand is My Freedom”: Migrant Domestic Work and the Sponsorhip (Kafala) System in Lebanon.”  The International Migration Review Vol. 47 (2):414-441.

Ottoman history podcast. August 2018. Migrant Labor in Contemporary Beirut. Episode No. 373 with Sumayya Kassamali, hosted by Shireen Hamza and Sam Dolbee. http://www.ottomanhistorypodcast.com/2018/08/migrant-labor-in-contemporary-beirut.html

Longva, Anh Nga. 1999. ”Keeping Migrant Workers in Check: The Kafala System in the Gulf.”  Middle East Report (MERIP) (211).

Kuvat: Liina Mustonen